Olimme lasten kanssa lomalla. Reilun viikon vietimme ystäväperheiden kanssa toisella paikkakunnalla. Rakastan lapsiani aina vaan enemmän! Vaikka välillä luulen, että ei ne osaa käyttäytyä ja ne vaan tappelee jne... Niin kyllä lapseni osaa kayttäytyä ja ovat kohteliaita ja osaavat ottaa toiset huomioon. Ei - eivät he varmaan täydellisiä ole, mutta niihin verrattuna joita tapasimme niin kyllä ovat! Ja voi kuinka ylpeä olen - olen kasvattanut heidät ihan yksin. MInä! Taputan itseäni olalle ja onnittelen, sillä eihän sitä kukaan muukaan tee... mutta tässäpä esimerkkejä... täydelliset lapseni vastaan kamalat kakarat

1.  Menemme kylään, jossa on 1.(tyttö) ja 3. (poika) luokalle menevät lapset. Esikoiseni pelaa pojan kanssa wiitä. Se sujuu hyvin. Kuopuksen tyttö pyytää leikkimään legoilla. Ensin sujuu hyvin (5 min ehkä)  sitten tyttö sanoo, että haluaa tuon ja tuon legon, ukon ja tarvikkeen. kuopukseni antaa, kunnes hänellä on enää kaksi leikkiin kuuluvaa tavaraa. Nekin tyttö haluaisi takaisin. Haluaakin leikkiä yksin. Istumme tytön äidin kanssa noin 1m päässä sohvalla. Hän ei sano mitään. Sanon kuopukselleni joka on puolet nuorempi kuin tyttö, että leikisikö jotein muuta. JOhon tyttö vastaa topakasti, että hänen tavaroihinsa ei saa koskea. Äitinsä ei sano vieläkään mitään. Kysyn tytöltä että oletko nyt reilu, ensin pyydät kuopuksen leikkiin, sitten sanot, että haluatkin leikkiä yksin. Kuopus antaisi sinulle lelut, mutta ei saisi sen jälkeen leikkiä mitään. Hänestä se on reilua, koska kaikki lelut ovat hänen. Totean kuopukselleni, että anna lelut tytölle, mennään yläkertaan ja keksitään jotain muuta tekemistä. Tytön äiti EI EDELLENKÄÄN SANO MITÄÄN! jää tyttärensä kanssa alakertaan, kun me monen sadan kilometrin päästä tulleet vieraat menemme yläkertaan keskenämme. Teemme kuopuksen kanssa löytämäämme palapeliä yhdessä. Tytön äiti, ystäväni tulee noin 10 min kuluttua luoksemme ja sanoo, että piti puhuttelun tytölleen. Talo on vanha ja seinät paperia, en kuulleet mitään. Ja ei se ainakaan muuttanut mitään, koska koko vierailun aikana jonka olimme heillä kuopukseni ei saanut koskea tytön leluihin ollenkaan. Mielestäni ystäväni toimi väärin, hänen olisi pitänyt sanoa esim. että annetaan tytön leikkiä rauhassa, mutta saat leikkiä muilla leluilla, minä annan luvan. Tai niin minä olisin vastaavassa tilanteessa toiminut.

2. olemme ravintolassa syömässä ystävä perheen kanssa. ystäväni lapset ahmivat ruokaa kun eivät olisi ikinä saaneet ruokaa. ruuan paloja tippuu, roikkuu suupielessä ja koko naama on ruuassa. kamalaa katsottavaa. Esikoiseni söi haarukalla ja veitsellä. Kuopus söi hienosti ja kiitti. Olimme nimeltä mainitsemattomassa ravintolassa jossa saa syödä niin paljon kun jaksaa. Silti ruokaa syötiin kuin se loppuisi. oksettavaa katseltavaa.

3. Olimme toisen ystävän luona syömässä, jossa kouluikäinen ja esikouluikäinen poika. Villit pojat. Energiset mutta myös kurittomat. Ruokapöydässä toinen nuorempi kiukutteli, että ei halua siihen ruokapaikalle johon hänet oli laitettu ja äidiltä meni noin 10 minuuttia suostutellessa kiljuvaa ja riehuvaa poikaa pöytään. Sitten toinen pojista kaatoi maitolasinsa. Olen lähes sata varma, että hän kaatoi sen tahalaan, koska toinen poika oli saanut äidin huomiota niin pitkään. Sitten hössättiin maidon pyyhkimisessä, lautasia nosteltiin jne... Sitten nuorempi huomasi, että äiti unohti hänen lautaselleen otin haarukan ja hänellä oli 2 haarukkaa. Alkoi niillä sohimaan ja pelleilemään. Äiti meni ottamaan toista haarukkaa pois, mutta eihän poika antanut. äiti pyydi/uhkaili/raivosi/yritti väkisin saada haarukan pois lapselta. Ja viiden minuutin taistelun jälkeen saikin.  No loppu ruokailu sujui liki main kohtauksitta. Lapseni istui kauniisti pöydässä ja söivät lautasensa tyhjäksi. Sydämeni oli sulaa.

Kotiin on nyt palattu ja loma onneksi jatkuu vielä ihanien lasteni kanssa. :)

Aurinkoista kesää kaikille!