MInulle on sama mihin kukainen uskoo. Jokainen uskoo johonkin - vaikka sitten siihen, ettei usko mihinkään! Mielstäni se, että joku ei usko samoin kuin itse ei ole aihe tuomita toista. Jokainen on oman tiensä kulkija kuitenkin.

Minä olen kasvanut kodissa, jossa ei puhuttu uskonnosta. Olin kuitenkin uskontotuneilla. Ensimmäisen raamattuni sain rippikoulussa. Ja luin sen kaksi kertaa läpi. Minulle se on satu siinä missä kalevala tai muumilaakoson tarinat. Osaan keskustella kristinuskosta, raamatusta ja perustella miksi en usko siihen, että niin on joskus tapahtunut.

Luin 15-18 ikäisenä monesta eri uskonnosta. MInulla oli kamala tarve löytää se oma juttu. Uskon sielunvaellukseen. Uskon siihen että sielu tavoittelee täydellisyyttä. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen yhdessä elämässään, joten sielu joutuu palaamaan maalliseen elämään täyttääkseen yhden kohdan matkallaan täydellisyyteen.

Uskon, että täydellinen sielu koostuu 7 palasta. En tiedä mitkä ovat täydellisyyden osaset, mutta niitä voisi olla esim.

epäitsekkyys, ahkeruus, rehellisyys, empaattisuus, rakkaus, hyvyys, rohkeus, onnellisuus, luottamus, uskollisuus, oikeudenmukaisuus, 

Sielu tulee täyttämään tehtäväänsä. Osa sieluista on kärsimättömiä ja poistuvat heti kun ovat saanett tehtävänsä täytettyä. (liikenneonnettomuudet, lasten  ja nuorten kuolemaan johtavat sairaudet jne) Osa jää tehtävän täytettyään maalliseen elämään siksi kunnes ruumis ei enää jaksa.

Itsemurhat taas on luovuttaneiden sielujen tuotoksia. Uskon, että niiden sielut ovat jääneet jumiin maallisen ja täydellisen elämän väliin. Ikuisiksi ajoiksi vai joksikin ajaksi - en tiedä.

Sitten kun sielu on saanut kerättyä itselleen kaikki osaset. Pääsee sielu kaunnin maailman rauhaan - se voisi olla kuten kristinuskon taivas - mutta en usko, että on kristinuskon helvetin tapaista paikkaa, ellei sitten kadonneiden sielujen paikka ole sellainen. En kuitenkaan usko, että on.

Uskon, että minun sieluni on jo kerännyt rakkauden, koska minulla ei tässä elämässä ole rakkautta. Tietysti rakkaus lapsia kohtaan, mutta en tarkoita sitä.

Uskon, että sielu voi myös epäonnistua ja joutuu silloin tulemaan uudelleen täyttämään sitä osaa.

En kuulu kirkkoon. Erosin kirkosta ollessani 18v, kun sain asiasta päättää ilman vanhempien kirjallista lupaa.

Lapsiani ei ole kastettu, koska en halua antaa niitä jumalan lapsiksi - kun en tunne tyyppiä. Eikä esikoinen ole koulun uskontotunneilla