Kuopus pyöräili tänään kylmässä kevät säässä. Kummasti pyörän matka suuntautui hevostalleille päin. Siellä sitten seisoimme Kuopus ja minä tunnin, kyllä TUNNIN! katselemassa hevosia. Oli musta hevonen, joka ravasi ympäri hiekalla, että hiekka pöllysi. Ruskeaa hevosta Kuopus silittikin. Kysyi yhdeltä ohi kulkevalta ratsastajalta mieltä askaruttavan kysymyksen "istuuko hevoset?" toinen ratsataja oli sitä mieltä, että eivät istu ja toinen, että istuu, mutta harvoin. Mistä tuollainen heppahöperyys oikein tulee? Minä en ole koskaan pitänyt hevosista saatisitten höperöitynyt niistä. Kukaan kuopuksen lähipiiristä ei ole hevoshullu. MIstä lie keksinyt hevosten ihanuuden. Ei ole hevoskirjoja tmv... 

Hän voisi seistä aidan takana (koska äiti ei uskalla mennä talliin) vaikka koko päivän seuraamassa hevosten tekemisiä. Haaveilemassa kuinka hän isona tyttönä ratsastaa ja hakee hevosia tallista  ja vie niitä talliin jne...

Heppahöperön äiti ei oikein tiedä mitä ajatella... Ehkä minun pitää opetella tykkäämään hevosista..