Ovat eronneet ollessani teini. Isän kanssa en ole ollut tekemisissä 20 vuoteen. lukuun ottamatta esim kaupassa törmäystä. Äidin kanssa olemme tekemissä lähes päivittäin- Puhelimitse ja on todella paljon lasten kanssa. Siitä suuri kiitos hänelle!

Isäni on jonkin asteinen alkoholisti. EI ollut selloin kun perheemme oli ehjä, mutta joitakin vuosia eron jälkeen alkoi pullo olla tärkeämpi kuin lapset ja oli joka iltainen ystävä. Olen viettänyt isän alkoholin käytön vuoksi öitä ulkona noin 13-14 vuotiaana. Äitini ei tiennyt näistä mitään, koska en halunnut kertoa hänelle mitä isäviikonloppuina tapahtui. Olen nukkunut mm. mummon kerrostalon saunassa. Rappukäytävissä, kävellyt koko yön. Näin jälkeenpäin ihmettelen miten minulle ei ole sattunut mitään, kun niin nuorena olen yksin kulkenut kaupungin yössä.

Äitini on tiptop ihminen, hänen kotinsa on aina hillitty, vaaleaa, ruskeaa, beigeä jne... aina siisti ja tavarat ja huonekalut järkjestyksessä. Muistan lapsuudenkodistakin kuinka kaukosäätimet oli pöydällä viivasuorassa suhteessa pöytäliinan reunaan. Äitini kautta lapset ovat saaneet uuden papan. Minä en häntä miellä isäpuoleksi, koska emme ole koskaan asuneet saman katon alla. Mutta lpsilleni hän on pappa. Mikä on kiva juttu.