Esikoisella oli tänään kaverisynttärit. Olin tilannut sinne vetäjän, joka jammaili poikien kanssa. Biisinikkari tyyliin tekivät rapin, biisin sankarista. Sitten oli tortilloja ja jäätelöä. Halusin antaa lapselleni elämyksen, jollaista ei toiste saa. Mukavan muiston.

Kysyin oliko synttärit kivat. Vastasi vaisusti, että "joo ihan". Myöhemmin illalla kysyin suoraa, et miksi ei tykännyt synttäreistä ni jopas tuli vastausta. Ei ollut kiva tehdä biisiä jne.. Olisi ottanut synttärit mielummin rahana.

Tulin surulliseksi, miten minä olen niin epäonnistunut esikoisen äitinä olemisessa. MIten olen kasvattanut noin kiittämättömän, laiskan ja itsekkään lapsen. Hän ei kuitenkaan ole TODELLAKAAN saanut kaikkea mitä on halunnut. Olen yrittänyt opettaa olemaan vähään tyyttyväinen, mutta ilmiselvästi olen epäonnistunut. 

Toivottavasti onnistun paremmin kuopuksen kanssa. Tai sitten olisi kannattanut jättää lapsen tekemättä.