Olin tänään menossa lähikauppaan niin kukas minua tulee vastaan ovella - kuopuksen isä. Katson häntä silmiin - katsoo minua takas. On kuin ei tuntisi on kuin olisin joku aivan tuntematon, ei tervehdi, on kuin olisin ilmaa, ilmekään ei hänen kasvoillaan värähdä. En odottanutkaan, että hyppäisi kaulaani ja kertoisi ikävöineensä minua kaiket illat. EN EN! Mutta en vaan käsitä miten joku voi sulkea noin mielestään menneisyyden ihmisen jonka kansa asui 4 vuotta? Miten minä voin olla kuin ei kukaan kun tullaan vastakkain puolen metrin etäisyydeltä? Sitä en voi ymmärtää. En minäkään olisi juttelemaan halunnut jäädä, mutta nyökkäsin tervehdyksen. Emme siis ole tulleet vastakkain liki neljään vuoteen vaikka asumme samassa kaupungin osassa. Sinänsä yllättävää. Yleensähän se menee niin, että juuri siihen ihmiseen törmää jatkuvasti, johon ei niin mielellään törmäisi.

Mutta olin niin onnellinen, että kerrankin kun tormäsin - ei niin mukavaan ihmiseen, ex:ään - niin en ollut juuri sängystä nousseen näköinen, räjähtänyt. Vaan hiukseni oli hyvin, olin meikannut ja olin pukeutunut kauniisti. Tunsin itseni kauniiksi ja naiselliseksi. Olin iloinen ja energinen. Voi, että se tuntui hyvältä!

Itseasiassa minua ärsyttää, että uhraan ajatuksiani edes koko tyypille kun kerta olen hänelle aivan ilmaa. Miksi minun täytyy miettiä koko hänen tapaamistaan. Ei mitään hajua. En haluaisikaan olla hänen kanssaan tekemisissä sen jälkeen miten on minua ja lastaan kohdellut. Haluaisin, että hänkin olisi minulle ilmaa. Kylmä menneisyys. Mutta minä en kykene siihen. Olen rakastanut sitä ihmistä joskus - ja onhan siitä rakkaudesta syntynyt ihana lapseni - kuopus! Joten ei se ihan turha ihmissuhde ole ollut., jos siitä on elämääni tullut jotain niin kaunista kuin kuopus - ilopilleri.

Mutta en rakasta häntä enää, en ole rakastanut moneen vuoteen. Jossain vaiheessa vihasin  - voi kuinka vihasinkaan. Mutta nyt en enää tunne häntä kohtaan mitään. Ei kohtaaminenkaan aiheuttanut tunnemyrskyä. Ihmetystä vain se miten hän käyttäytyi siinä tilanteessa. Hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä.