Kukaan ei soittanut, kukaan ei laittanut viestiä.

Perheelliset viettää omaa laatuaikaa keskenään, kukapa siinä muistamaan yksinhuoltajaa? Minä laitoin viestiä parille kaverille ja soitin mammalle. Ei sillä en minä odottanutkaan, että kukaan soittaisi sunnuntaina. Ainahan se on niin mennt, viikonloppuisin kaikki on omalla porukalla. Meillä taas ei ole koskaan viikonloppuisin mitään... joten mekin olemme omalla porukalla.

Tänään siivottiin Kuopuksen kanssa. Esikoinen oli jo siinä vaiheessa hävinnyt kavereiden luo kuin pieru saharaan - kummasti siinä aina käy niin, kun kotitöitä olisi. Vaikka kyllä hän niitäkin joutuu tekemään. Tiskikoneen tyhjennyt, roskapussin ulos vienti, postin haku, lumityöitä jne... onhan noita. Mutta mikä siinä oman huoneen siistinä pitämisessä on niin vaikeaa. Aku Ankat lojuu pitkin ja sitten, kun niitä pyytää laittamaan kansioon tai edes pois lattialta, että pääsisi imuroimaan niin kaikki on niin vaikeaa. Miten minä en muista että minulla olisi ollut 10+ ikäisenä elämä noin hankalaa?

Onpa nyt kiva istua sohvalla ja kynttilä palaa pöydällä. On siistiä, kodikasta ja hiljaista, kun muksut nukkuu jo. 

Huomenna pitäisi palata töihin tämän sairastelun jälkeen. Arki jyrää päälle.