Aivan totaalisen upea kirja Jennifer Lauck - Siipirikko. Minä luin sen tämän päivän aikana. 

Äärimmäisen surullinen tarina pienestä tytöstä, joka ensin menettää äitinsä vaikealle sairaudelle. Sitten isä menee uusiin naimisiin ja tyttö saa uuden äidin ja sisaruksia. Häntä kohdellaan huonosti, ulkopuolisena uusperheessä. Sitten isä kuolee sydänkohtaukseen ja äitipuoli kohtelee tyttöä aivan hirvittävällä tavalla. Laittaa mm. asumaan yksin tytön ollessa 11 vuotias. Kirja on omaelämäkerrallinen kirja. Nyt odotan huomista, että pääsen lainaamaan kirjastosta jatko-osan.

Kirja sai miettimään jälleen sitä mitä minun lapsilleni tapahtuisi jos minä kuolisin.

Olen miettinyt asiaa aiemminkin ja selvittänyt lakimieheltä mm. sen, että Suomessa lapsia ei voi testamentata, kuten Amerikoissa. Kilpikonnan tai muun lemmikin kyllä voi testamentata Suomessakin, muttei lapsia.

Jos kuolisin niin lapsien ensisijainen sijoituspaikka olisi isänsä, koska he ovat tunnustaneet isyytensä. VAIKKA he eivät ole tällä hetkellä missään tekemisissä lastensa elämässä. Tämä on fakta - kylmä karmea totuus. Tämän vuoksi en missään nimessä aio kuolla ennen kun molemmat lapseni ovat täysikäisiä.

Kaiken varalta olen puhunut asiasta äitini kanssa sekä lasten kummien kanssa. Kaikki he ovat vakuuttaneet tekevänsä kaikkensa, että lapset eivät joutuisi isilleen vaan joku heistä saisi huoltajuuden, jos minusta ei olisi huoltajaksi.

Kurjaa joutua murehtimaan tällaisista asioista, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.